1. Jos voisin asua missä tahansa, asuisin jossain ylisuuressa kirjastossa, josta löytyy kaikki mahdollinen luettava. Tykkään lukea ylipaljon (ompa siinä taas sana), mutta eniten minua viehättää ne kaikki tarinat, jotka huokuvat kirjan kansien läpi ympäristöön. Kirjastojen tunnelma on vain niin ehdoton rakkauspakkaus! Aah, kuinka paljon ikävöinkään Oulun kaupunginkirjastoa!!
^ Ding ding, tuo arkkitehtuuri on vain niin kaunista
(Kuvat jostain Googlen ja Kalevan ihmemaasta)
2. Arkkitehtuurista pääsemmekin muotoiluun ja tuotemuotoiluun. Rakastan aivan suunnattomasti Applen tuotteiden muotokieltä. Monet ovat varmasti ajatelleet (mm. veljeni kuuluu tähän kategoriaan), että suunnaton pakkomielteeni Omenaan johtuu sen "muodikkuudesta" ja suuresta hinnasta. Tosiasiassa, kun minä hommasin ensimmäisen MacBookkini, Applen tietokoneet olivat suosiossa vain valokuvaajien ja videoeditoijien keskuudessa. Mietin tuolloin vakavissani valokuvausta ammattina, minkä takia ajauduin OS X:n ihmeelliseen maailmaan. Meidät oli Omenan kanssa selvästi myös luotu toisillemme, sillä jo 7-8 vuotiaana rakastuin ensimmäistä kertaa Applen iMac ja iBook G3 -malleihin tietämättä edes niiden merkkiä. Siitä hetkestä lähtien kyseiset tietokoneet huhuilivat takaraivossani kasvaessani, ja arvatkaa vain sitä riemun ja häkellyksen määrää, kun sain selville, että kyseiset koneet ovat suuresti rakastamani merkin käsialaa. Tämän kohtalon lisäksi saan mielihyvää käyttäessäni Omenaa. Aika kaksimielisen kuuloista, mutta kyllä, saan kiksejä siitä kuinka hyvin tuotteet ensinnäkin toimivat yhdessä vaivattomasti ja toisekseen miltä ne näyttävät niin ulkomuodoiltaan kuin käyttöjärjestelmältäänkin. Lisäksi alumiini on vain niin rakastettava materiaali, hox hox- koko Omenaperheeni muodostuu vain alumiinisista jäsenistä, paitsi veljeltä saama ottopoikani, jonka kotiutin rakkaudenpuutteen vuoksi.
3. Hintavista tuotteista puheenollen, minulla on myös pakkomielle designiin. Ja oikeasti tämä näkyy erittäin pakkomielteisin elkein. Kauniin muotokielen lisäksi tuotteesta tekee houkuttelevamman sen korkea hinta. En tykkää ostaa mitään halpoja tavaroita, koska ne eivät ole laadukkaasti tehtyjä ja rikkoutuvat alta aikayksikön. Kuten vanhoina hyvinä aikoina on ollut tapana, myös minä suosin tuotteita, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. Näin ostaessani kalliimpaa, säästän.
4. Puhuisimmeko seuraavaksi vaikka vaatteista? Mekot, villatakit ja huivit. En haluaisi pukeutua mihinkään muuhun kuin mekkoihin, villatakkeihin ja huiveihin. Inhoan kesää ja kevättä siinä mielessä, kun joudun pikkuhiljaa vähentämään vaatetustani ja kerrospukeutuminen vaihtuu pelkäksi yhdeksi kangaskerraksi. Kesä on minulle yhtäkuin tylsyyden kulta-aika. Talvella voin tehdä yhdestä mekosta vaikka kuinka monta erilaista asua vaihtamalla pelkästään huivia tai päällä olevaa paitaa. Kesällä se yksi mekko näyttää aina samalta eikä siinä mitkään korut auta. Kengillä toki saa ilmettä huolettomasta tyylitellympään, mutta ei se voita ihanan lämmintä ja pehmoista kerrospukeutumista. Plussana mekoissa on myös niiden helppous. Mekon voi vain äkkiä suhauttaa päälle ja ulkonäkö on siisti ilman, että tarvitsee nähdä vaivaa. Siistiydestä huolimatta mekko on kuitenkin maailman mukavin ja rennoin asu mitä voi ollakaan - mikään ei purista, on kuin ei olisi mitään päällä ollenkaan. Ah, miksi naiset halusivat 1900-luvun alussa muuntautua miehiksi ja alkaa käyttämään ärsyttäviä housuja?!! Voisimme nykypäivänäkin kävellä niissä ihanissa kermakakkumekoissa kaduilla ilman että kukaan luokittelisi hulluksi. No mutta en tuomitse, ihminen on erehtyväinen. Saimmehan tuolloin sentään ihanan Coco Chanelin eli tämä kuittaa kermakakkutylliunelmat.
5. Jotta tämä homma ei menisi liian materialismipainotteiseksi niin voisin kertoa jotain persoonastani. Oon tosi huono suunnittelemaan tehtäviä asioita. Aikataulutukset ym. onnistuu, mutta kun hommaksi tulee tehtävä, jossa pitää toteuttaa idea, niin en koskaan jaksa miettiä ja harkita puolet ajasta ja vasta sitten alkaa toteuttamaan. Oon aina ollu se joka on vaan touhottanu miten sattuu kaiken. Muistan kun joskus yläasteella kässäntunnillakin opettaja valitti kun en tehny villasukista 10 silmukan mallitilkkua ensiksi. Jouduin purkamaan alotuksen vaikka kuinka monesti, kun eka tuli liian pieni suuaukko ja sitten liian iso ja sit taas liian pieni. Mut hei haloo! Oon neulonu siitä lähin ku oon ollu 5, emmie ala enää miettii et miten tää homma toimii! Tästä suunnittelemattomuudestani johtuen kyllästyn myös tosi helposti. En vaan jaksa jauhaa yhtä asiaa kovinkaan pitkään.
6. Joo eli tuosta äsköisestä varmaan jo pysty lukemaan rivien välistä. Oon aika itsepäinen. Mulla on vaan niin vahva tieto omista kyvyistäni, tavoistaini ja tottumuksistani, etten pysty alistuu toisten tavoille. Hyvähän sitä on jälkikäteen miettiä, miksi käsityönopettajat ei oo koskaan tykänny musta, kun oon aina vängänny vastaan ja tehny kaiken omin päin. Plus oon ongelmakohissa kysyny aina apua vaan äidiltäni, sillä oma äiti tietää aina parhaiten! Mulla ei vaan oo koskaan ollu arvostusta käsityönopettajia kohtaan. Kun tavat on liian erilaiset eikä toinenkaan osapuoli rupea alistumaan minulle, en minäkään alistu toiselle. Melkonen jääräpää eli sukuuni olen todellakin tullut. Käsirysystä saan aina väännettyä kolmannen maailmansodan, ja tottakai se täytyy aina voittaa.
7. Otan monesti epäkohteliaisuudet itseäni kohtaan läppänä ja vaan nauran ja nyökyttelen, että joo näin on. Kuitenkin mietin ja pyörittelen heittoja kauan mielessäni ja monesti alan suuttumaan vasta monen tunnin päästä, seuraavana päivänä tai viikon päästä. Mulla ei siis oo kovin hyvä reagointikyky puhuttuun viestintään. Minun on tosi vaikea rekisteröidä sanoja yks kaks ja sen takia kirjallinen kommunikointi on itselleni helpompaa. Tuosta suuttumisesta vielä, että vaikka alan suuttumaan jollekin ihmiselle, sitä en kuitenkaan tee, koska en enää kehtaa. Miksi yhtäkkiä heittää hernettä nenään ja antaa toisen ihmetellä mikä toiselle tuli. Tää ominaisuus ärsyttää itseäni tosi paljon, sillä tuntuu kuin olisin jokin heittopussi. En koskaan suutu, en koskaan pahastu. Jos kuitenkin käy niin, että pääsen pahastumaan ja näyttämään sen, en jaksa kuitenkaan mieleltäni sitä kovinkaan kauan. Kuitenkin saatan käyttäytyä kuin olisin loukkaantunut toista kohtaan pitemmänkin aikaa. Aika outo kombo, mutta minkäs teet, kun on tottunut näyttämään erejä tunteita kuin mitä oikeasti tuntee.
8. Tästä tekstistä voisi kirjoittaa kohta jonkun novellin. Joskus minulta tulee tekstiä kerralla monen päivän osalta ja joskus en saa sanotuksi mitään. Korvaan puhumattomuuteni ryöppyyn puhumalla. Harrastan myös monologia toisten ihmisen kanssa. Tarkoitan tällä siis sitä, että kun puhun jollekulle, vastaan itse toiselle antamiini kysymyksiin.
9. Teen monesti asioita yhtäaikaa. Katson tv:tä, kuuntelen musiikkia, luen, olen netissä, neulon... Parhaimmillaan jopa kaikkea samalla hetkellä, mutta yleensä kolmea listasta. Minun on vaan vaikea keskittyä esimerkiksi pelkkään kuuntelemiseen, joten minulla on oikeastaan pakko olla jotain hyötyä käsille. Mättöluennot ovat tästä syystä tuskaa, sillä ensimmäisen 30 min jälkeen kiinnostus on miinus miljoona. Muistan myös paremmin asioita, kun teen ja kuuntelen samaan aikaan. Monet ovat valittaneet tästä minulle, sillä näyttää etten kuuntele toisia, mutta yksinkertaisesti muistini on parempi, kun käytän pelkkää kuuloa enkä katso puhujaan. Kun keskityn käsilläni ja silmilläni johonkin muuhun, kuuntelen intensiivisemmin ääniä, joten sanat jäävät helpommin mieleeni, kun mieleni ei harhaile seuraavan ruokailun ateriavalintaan.
10. Lopuksi. Mitäpä olisi mikään ilman ruokaa! Voisin elää pelkällä maidolla, kananmunilla, viilillä, hillolla ja suklaalla. Muuta en tarvitsisi. Vain nuo viisi ruoka-ainetta. Syön kananmunia suunnilleen joka päivä kaksi kappaletta, joskus menee kolmaskin. Munaholisti mikä munaholisti. Suklaa on myös yksi suurimmista synneistäni. Paitsiettäää... En ajattele sitä synniksi. Annan itseni syödä niin paljon suklaata kuin milloinkin huvittaa, ja yleensä se menee silleen, että mätän tuota maukasta kultaa viikon verran minkä jälkeen on muutaman viikon tauko ja taas mennään. Silloin kun en syö suklaata tai kananmunia, syön viiliä hillolla. Lakka- tai mustikkahillo, mmmmmm! Pienestä pitäen viili on vedetty hillopäällysteellä. Sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, täydellistä. Ainiin, ei saa tietenkään unohtaa kahvia. Kahvi, tuo elämän eliksiiri!
Nyt on teidän vuoronne paljastaa 10 asiaa itsestänne!
